Miksi Suomessa pitäisi järjestää kansanäänestys Natoon liittymisestä? Meillä on demokraattisissa vaaleissa valitut päättäjät. Heidän tehtävänsä on päättää ja kantaa vastuu päätöksistään.
Kansan tahdon erilliskyselyt kuvastavat epävarmaa ja heikkoa johtajuutta. Poliitikot on valittu päättämään kansan puolesta, noista päätöksistä myös maksamme. Palkka ei ole luontaisetu, vaan korvaus tehdystä työstä.Miksi Suomessa pitäisi järjestää kansanäänestys Natoon liittymisestä? Meillä on demokraattisissa vaaleissa valitut päättäjät. Heidän tehtävänsä on päättää ja kantaa vastuu päätöksistään.
Kansan tahdon erilliskyselyt kuvastavat epävarmaa ja heikkoa johtajuutta. Poliitikot on valittu päättämään kansan puolesta, noista päätöksistä myös maksamme. Palkka ei ole luontaisetu, vaan korvaus tehdystä työstä.
Erityisesti turvallisuuspoliittisia päätöksiä ei voi nakata kansan kaluttavaksi, kansanäänestyksellä ratkaistavaksi.
Poliitikoilla on käytettävissään tieto, jota kansalla useinmiten ei ole.
Miten pimennossa pidetty, osin myös omasta tahdostaan tietämättömänä pitäytynyt kansa voisi yhtäkkiä tietää, millaiset puolustusratkaisut ovat Suomelle hyväksi?
Pinnallisesti kansainvälisen politiikan kehitystä tuntevat kansalaiset voisiva helposti sekoittaa koko pakan.
Yllättävän harva suomalainen käsittää syvällisesti, mitä lähialueillamme parhaillaan tapahtuu. Oman elämän ongelmissa, jatkuvissa yt-neuvotteluissa ja talouspulmissa on riittävästi kannettavaa. Voimat eivät riitä suurvaltapolitiikan seuraamiseen ja Suomen aseman havainnointiin. Kokonaiskuvan ymmärtämisestä puhumattakaan.
Turvallisuuteen vaikuttavat ratkaisut on tehtävä nopeasti, vähän puskista. Veivaus, vatkaus ja vatulointi johtavat Soten tapaiseen Nato-spektaakkeliin. Myötähäpeään ja epävarmuuden lisääntymiseen.
Kansan turvallisuuspoliittisen tahdon tonkiminen ei tuota turvaa, vaan turvattomuutta.
Kun Suomi äänestyttää kansaa, kasaa itänaapuri rautaa rajalle. Kun jauhaminen ja jaarittelu vihdoin päättyvät, on Naton ovi lukossa ja venäläiset rajan tällä puolen.
Päätöshän tuokin tietysti. Päätös, josta yhtäkään poliitikkoa ei voisi suoraan vastuuttaa.
Hyvä miettiä, mitkä tahot ovat etulinjassa vaatimassa kansan äänestyttämistä ja kansan tahdon toteutumista Nato-päätöksessä. Kenen etu kansanäänestys lopulta olisikaan?
Erityisesti turvallisuuspoliittisia päätöksiä ei voi nakata kansan kaluttavaksi, kansanäänestyksellä ratkaistavaksi.
Poliitikoilla on käytettävissään tieto, jota kansalla useinmiten ei ole.
Miten pimennossa pidetty, osin myös omasta tahdostaan tietämättömänä pitäytynyt kansa voisi yhtäkkiä tietää, millaiset puolustusratkaisut ovat Suomelle hyväksi?
Pinnallisesti kansainvälisen politiikan kehitystä tuntevat kansalaiset voisiva helposti sekoittaa koko pakan.
Yllättävän harva suomalainen käsittää syvällisesti, mitä lähialueillamme parhaillaan tapahtuu. Oman elämän ongelmissa, jatkuvissa yt-neuvotteluissa ja talouspulmissa on riittävästi kannettavaa. Voimat eivät riitä suurvaltapolitiikan seuraamiseen ja Suomen aseman havainnointiin. Kokonaiskuvan ymmärtämisestä puhumattakaan.
Turvallisuuteen vaikuttavat ratkaisut on tehtävä nopeasti, vähän puskista. Veivaus, vatkaus ja vatulointi johtavat Soten tapaiseen Nato-spektaakkeliin. Myötähäpeään ja epävarmuuden lisääntymiseen.
Kansan turvallisuuspoliittisen tahdon tonkiminen ei tuota turvaa, vaan turvattomuutta.
Kun Suomi äänestyttää kansaa, kasaa itänaapuri rautaa rajalle. Kun jauhaminen ja jaarittelu vihdoin päättyvät, on Naton ovi lukossa ja venäläiset rajan tällä puolen.
Päätöshän tuokin tietysti. Päätös, josta yhtäkään poliitikkoa ei voisi suoraan vastuuttaa.
Hyvä miettiä, mitkä tahot ovat etulinjassa vaatimassa kansan äänestyttämistä ja kansan tahdon toteutumista Nato-päätöksessä. Kenen etu kansanäänestys lopulta olisikaan?
http://blogit.iltalehti.fi/tuula-malin/2016/05/01/nato-paatos-poliitikoille/
Suomalainen.com 