Syvävesiväylien suursiivous

 

Iltalehti 22.9.2018

 | 275 Kommenttia

Ilolla ja isänmaanrakkaudella seuraan Turun saaristossa parhaillaan käynnissä olevaa KRP:n, Verohallinnon, Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien yhteisoperaatiota. Saaristomerellä  ja mantereella tehtäviin kotietsintöihin osallistuu satoja viranomaisia. Mukana on poliiseja, verotarkastajia, rajavartiostoa sekä sotilaita.

 

Iltalehti 1.8.2015 Turun Saaristo. Venäjän omistamat saaret. kohde: Lillasegellot ja Högö. Kuvaaja: Matti Ruottinen.

 

Operaatio toteutetaan parin päivän aikana maalla ja merellä. Alueella on lentokielto. 

 

Iltalehti 1.8.2015 Turun Saaristo. Venäjän omistamat saaret. kohde: Laivaväylä. Kuvaaja: Matti Ruottinen

 

Venäläistaustainen Airiston Helmi saikin huseerata saaristomatkailusumuverhon suojissa tuskastuttavan pitkään.  Kymmenen vuotta jäljitimme kuvaajien kanssa yhtiön toimintaa maalla, merellä ja ilmassa. Nyt on  valtion vuoro.  Kun poliitikot jahkailevat, viranomaiset toimivat. Hyvä Suomi!

 

—————————————————————————————————————-

Iltalehti 19.1.2015

 

Iltalehti 29.8.2015

 

Iltalehti 7.2.2015. Airiston Helmi hankki Merivoimien aluksia. Armeijan värit ja numerotunnisteet ennallaan.

————————————————————————————————————-

 

Toivon lisää saaristomeren yhteisoperaation kaltaista viranomaistoimintaa Suomea ja suomalaisia suojaamaan.

 

Iltalehti 1.8.2015 Turun Saaristo. Venäjän omistamat saaret. kohde: Hepokari. Kuvaaja: Matti Ruottinen.

 

 

Airiston Helmi 04/2010-09/2018: MTV3, Iltalehti, Yle

1) MTV3 28.4.2010 – Airiston Helmi

Kiinteistökauppaa sotilasalueiden liepeillä

Airiston Helmi kohdassa:  29″22-33″09

2) MTV3 5.10.2011 – Airiston Helmi

Strategista maanhankintaa maalla ja merellä

Airiston Helmi kohdassa: 2″13-3″07

3) Iltalehti 23.1.2015

Venäläistaustainen Airiston Helmi blokkasi syvävesiväylät

4) IL-TV 3.9.2015

Saaristomerikierros Airiston Helmen väyläkohteissa

5) Yle 22.1.2016

Venäläiskopterit hämmentävät Paraisilla – luvat ja reitit hämärän peitossa

6) Iltalehti 22.9.2018

Toimittajan näkökulma – kymmenen vuotta Airiston Helmeä

Julkaistu: 22.09.2018 klo 13:33

Hyvä Supo!

Suojelupoliisi on terävöittänyt linjaansa ja toimittanut vihdoin eduskunnan hallintovaliokunnalle kipeästi kaivatun lausunnon niistä varautumistoimenpiteistä, joita Venäjä on toteuttanut ja yhä toteuttaa etupiirikseen katsomansa Suomen maaperällä.

Suojelupoliisin näkemyksen mukaan informaatiovaikuttaminen on kovasta julkisesta kohusta huolimatta painoarvoltaan vähäinen muihin toimenpiteisiin verrattuna. Supon mielestä Suomen kaltaisessa korkean koulutustason maassa, trollauksen todellinen vaikutus on huomattavasti pienempi, kuin ilmiön saama huomioarvo.

Lausunnossa kiinnitetään huomiota suoraan henkilövaikuttamiseen. Poliitikot, merkittävät virkamiehet ja muut valtaa omaavat henkilöt ovat lausunnon mukaan itävaikuttamisen kohteina Suomessa. Venäjä on Supon mukaan sijoittanut Suomeen runsaasti tiedustelu-upseereita.

Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaiset tuovat lisämaustetta tiedusteluun. Kaksoiskansalaisten juridinen asema on ristiriitainen. Kaikki Venäjän kansalaiset ovat kaksoiskansalaisuudestaan riippumatta Venäjän lakien mukaan velvoitettuja auttamaan kaikin toivotuin tavoin Venäjän tiedusteluviranomaisia. Kaksoiskansalaisten juridisen aseman ja velvoitteen nojalla Venäjä voisi heidän avullaan pyrkiä häiriöittämään etupiirivaltion sisäistä järjestystä monin tahtominsa tavoin.

Erityisen iloinen olen siitä, että maa- ja kiinteistökaupat on vihdoin nostettu marginaaliasemastaan keskeiseksi osaksi Venäjän suurvaltapoliittisia toimia Suomessa. Puhutaan jo reilusti strategiasta, ei enää luonnonrauhaa kaipaavan venäläisen keskiluokan kesämökkikaupoista. Sanotaan ääneen se, mitä me toimittajat olemme jo vuosia yrittäneet toitottaa.

On tullut aika myöntää reilusti, että suuria kiinteistöjä voitaisiin käyttää kriisitilanteessa Ukrainasta tuttujen tunnuksettomien joukkojen majoittamiseen. Suojelupoliisi lausuu julki myös sen, että vieraan valtion lukuun toimiva maanomistaja voisi halutessaan toteuttaa kiinteistölleen rakennelmia, joita Venäjä voisi kriisitilanteessa hyödyntää esimerkiksi liikenneväylien sulkemiseen.

Toimitin runsas puoli vuotta sitten Yleisradiolle juttukokonaisuuden venäläisten Suomessa toteuttaman maanhankinnan strategisesta merkityksestä mahdollisessa kriisitilanteessa. Vielä tuolloinkaan Suomen huoltovarmuuden sotkemistavoitteita ja liikekannallepanon häiriöittämispyrkimyksiä ei haluttu lausua ääneen. En saanut haastattelua, jota kovasti kärtin.

Olen käynyt eduskunnassa lukuisia kertoja viime vuosina kuulemassa, etteivät Supo ja Pääesikunta ole nähneet venäläisten maa- ja kiinteistökaupoissa mitään Suomen suvereniteettia uhkaavaa strategiaa. Näihin lausuntoihin on päättäjien ollut turvallista uinahtaa.

Kaupankäynti on saanut jatkua rajoittamattomana vuodesta toiseen. Kauppoja hillitsevät lainsäädäntöhankkeet on kuitattu venäläisvihamielisiksi ja painettu siististi pimentoon. Riittävä turvaamistoimi on ollut kainojen vastavuoroisuustoiveiden välittäminen idän suuntaan. Päättäjät ovat jaksaneet vuodesta toiseen toivoa vastavuoroista kaupankäyntiä, vaikka Venäjä on ilmaissut oman kantansa kerta kerralta selvemmin.

Muistan hyvin vuoden 2009, kun kollegani MTV:n uutis- ja ajankohtaistoimituksessa pyrki ja pääsi suojelupoliisin puheille hallussamme olleen maa- ja kiinteistökauppa-aineiston kanssa. Mapit kiinnostivat Suomen turvallisuudesta vastaavaa poliisia. Toimittajalle tarjottiin suklaata sinivalkoisissa väreissä sekä kupponen tuhtia kahvia. Kamerat tallensivat tapaamisen. Sitten käteltiin ja mies mappeineen sai mennä.

Sen jälkeen onkin ollut hiljaista sillä suunnalla. – Aika on näemmä vihdoin kypsä.

 

ILTALEHTI 1.11.2016 Hyvä Supo!

Airiston Helmen piruetit

IL-Blogi 2.8.2019

Rahanpesusta epäilty Airiston Helmi ajaa alas liiketoimintansa Suomessa. Näin tiedotti uutismedia toissapäivänä.

Yhtiön asiainhoitaja, oikeustieteen tohtori Kari Uoti kertoi, ettei Airiston Helmi kykene enää tarjoamaan matkailupalveluja, koska yhtiön tilit on suljettu, eikä yksikään pankki avaa uusia. Rahaa on mahdotonta enää liikutella.

Siis mitä matkailupalveluja? Mitä liiketoimintaa?

Airiston Helmi ei ole koko elinkaarensa aikana harjoittanut aitoa matkailuliiketoimintaa. Yhtiö ei ole missään vaiheessa tarjonnut niitä matkailupalveluja, joita se reilut kymmenen vuotta sitten Suomeen lupasi. Matkailubisneksen sijaan venäläistaustainen Airiston Helmi on keskittynyt saarikauppoihin Suomelle strategisesti tärkeillä saaristomeren syvävesiväylillä. Yhtiö on hankkinut vuosia kestäneellä projektilla omistukseensa saaria ja armeijan aluksia huikeaksi maalailemansa matkailuliiketoimintavision varjolla.

Matkailubisneksen luvattiin vuodesta toiseen käynnistyvän sitten, kun saarten ketju olisi riittävän kattava. Vasta tuolloin olisi varsinaisten matkailijoiden vuoro nautiskella Helmen hedelmistä. Venäläistaustaisen yhtiön aikatauluttamattomissa tulevaisuusvisioissa matkailijoita liikuteltaisiin saaristomatkailuhankkeen nimissä Suomen merivoimien vanhalla, käytöstä poistetulla aluskalustolla syvävesiväylien puskupuhurin ja tyrskyjen keskellä saarelta toiselle.

Kesäkuussa 2019 Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Airiston Helmen venäläisomistaja Pavel Melnikov oli jo unohtanut saaristomatkailuhankkeensa alkuperäisidean vuodelta 2007. Melnikov perusteli tällä kertaa saarihankintojaan keräily- ja uintiharrastuksella. Liikemies tarinoi Helsingin Sanomissa harrastavansa saarten keräilyä ja uiskentelua saarille rakentamiensa laitureiden välillä.

Suomen keskusrikospoliisi epäilee Airiston Helmeä veropetoksista ja rahanpesusta. Melnikovin kiinteistöille tehtiin mittava viranomaisten yhteisratsia viime syyskuussa. Kiinteistöjen kassakaapeista takavarikoitiin miljoonien arvosta käteisvaroja ja servereiltä valtava määrä tietoa. Rikostutkinta on kesken.

Yhtiön asioita Suomessa hoitava Kari Uoti pauhaa julkisuudessa Suomen keskusrikospoliisin tuhonneen Airiston Helmen liiketoimintaedellytykset.

Minkä liiketoiminnan? Olisiko saaria haluttu osta vielä lisää? Eikö 15 saarta ja 95 rakennuslupaa riittänytkään rahoittajalle?

Airiston Helmen kymmenvuotisen maanhankintaprojektin loppuraportti oli käsissäni syksyllä 2018. Kauppakirjojen ja rakennuslupapäätösten perusteella Airiston Helmen projekti oli onnistunut venäläisnäkökulmasta erinomaisesti. Yhtiön hallintaan oli saatettu varmuudella 15 saarikiinteistöä ja 95 rakennuslupaa. Vuoden 2018 alkuun mennessä Airiston Helmi oli upottanut kiinteistöhankintoihinsa kymmeniä miljoonia euroja.

Hankintojaan Airiston Helmi on rahoittanut koko projektinsa ajan pääomalainoilla tuntemattomasta lähteestä. Lähteestä, jolla ei ole missään vaiheessa ollut halua velkoa takaisin luottoja liiketoimintaa harjoittamattomasta yhtiöstä. Rahahanat ovat olleet selkosen selällään saarihankinnoille vuodesta toiseen ilman minkäänlaista takaisinmaksuvelvoitetta.

Jo tilikaudella 2013 oman ja vieraan pääoman suhde Airiston Helmen taseessa oli hälyttävissä lukemissa. Yhtiön pääoma oli lähes 4 miljoonaa euroa miinuksella samaan aikaan, kun vierasta pääomaa oli sisässä jo lähes 14 miljoonaa euroa. Konkurssi olisi ollut edessä, mikäli oudon pitkämielinen luotottaja olisi ryhtynyt vaatimaan rahojaan takaisin nopealla aikataululla.

Tuoreimmissa uutisissa Airiston Helmen venäläisomistaja ärähtää suivaantuneensa Suomelle. Melnikov aikoo pistää syvävesiväylille nakutetun saariketjunsa lihoiksi. Mies kokee, ettei ole tervetullut russofobiseen länsinaapuriin. Venäläinen sanoo joutuneensa ulossavustuksen uhriksi.

Mielenkiintoista nähdä, kuka maksaa kymmeniä miljoonia rahanpesututkinnassa olevan yhtiön saarivarallisuudesta ja muista hankinnoista? Syyllistyisikö mahdollinen ostaja törkeään vai tuottamukselliseen rahanpesurikokseen tai ehkä avunantoon siinä?

Maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden näkökulmasta strategisten saarten pakkolunastus valtiolle olisi perusteltua. Mutta mikä olisi Venäjän vastaus? Lähtisikö Putinin Venäjä puolustamaan ulkopoliittisen doktriininsa oikeuttamana, hybridin hengessä länsinaapurissa vaikeuksiin joutunutta venäläistä liikemiestä äitien ja isoäitien tavoin?

Hybridihenkisen uhritarinan eimeitä kasataan ainakin kovaa vauhtia. Pääkokki Kari Uoti on laskenut jo Kremlin soppakattilan liedelle lämpenemään.

Tuula Malin

 

Pullakahvit Putinille

IL 7.4.2015

Suomi purki ulkomaalaiskauppojen luvanvaraisuuden kahden portaan kautta 90 -luvulla. Ensimmäinen etappi oli 1993, toinen kuusi vuotta myöhemmin. Vuosituhannen vaihteessa kaikki kaupankäynnin esteet oli purettu. Suomen kiinteistömarkkina avoin kaikkien tulla.

 EU:n liittymisasiakirjan siirtymämääräys velvoitti poistamaan kiinteistöjen hankkimista koskevat rajoitukset vain unionin jäsenvaltioiden osalta. Suomi oli hövelimpi. Avoimet kiinteistömarkkinat tarjottiin myös ETA-alueen ulkopuolisille. Käytännössä venäläisille.

 Haluttiin olla naapureita parhaasta päästä. Osoitettiin avoimuutta ja syvää luottamusta. Poistatettiin valvontalaitteet, kytkettiin pois turvajärjestelmät, lahjoitettiin ovikoodi ja kotiavaimet. Ystävyyden ja yhteistyön hengessä.

Tähän ystävyyden, yhteistyön ja avunannon vastaanottavaiseen maaperään iski ovelasti Pietarissa 90 -luvulla ideoitui Bizkon. Liikemiesverkoston julkilausuttuna päämääränä oli ujuttautua suomalaisten päättäjien lähipiiriin, hallinnon ytimeen. Uida liiveihin, kuten sanotaan.

 Bizkon muokkasi ilmapiiriä idälle suotuisaksi. Ideana oli sitouttaa, tehdä vaikutus ja vaikuttaa. Perustamisasiakirjoissa tavoite määrittyy täsmällisemmin: valtion, maakuntien ja kuntien hallintovalta. Venäjän intressien edistämisestä virkamiehille ja poliitikoille jaetut lukuisat ansiomerkit ja –mitalit ovat olleet yhteistyömallin kulmakiviä. Verkostoveljinä hymyilevät päättäjät aina pääministeri Paavo Lipposesta lähtien.

 Sitouttamisen kivijalka oli taloudessa. Hehkutettiin Suomeen suuntautuvaa pääomavirtaa. Luvattiin elinvoimaista liiketoimintaa yli itärajan. Käytännössä alueellisten kehitysyhtiöiden kautta opertoineet Bizkon -veljet ovat kärränneet Suomeen kasapäin keinotekoista liiketoimintaa. Tilitoimistoissa uinuvia yhtiöitä on käytetty paitsi EU-tukien imurointiin myös maa- ja kiinteistökauppoihin eri puolilla maata.

 Bizkon oli älykäs ohari. Puukonisku ystävyyteen sinisilmäisesti luottaneen Suomen selkään. Järjestely onnistui muokkaamaan suotuisan asenneilmaston maanhankinnalle. Otsikoihin tuotettiin johdonmukaista viestiä venäläisen keskiluokan kesämökkikaupoista. Samaan aikaan kentällä häärivät muulit. Suurvaltapoliittisin tavoittein Venäjän valtion omaisuutta maailmalle rahdanneet liikemiehet: oligarkit ja heidän bulvaaninsa.

 Mökkikauppojen hivuttaminen uutisagendalle oli silmänkääntötemppu. Median huomio kiinnittyi epäolennaiseen, olennaisen sijaan. Strategisissa pisteissä tapahtuneen maanhankinnan ja kansallisen turvallisuuden sijaan on uutisoitu kesämökeistä ja pahaisista puutarhapalstoista Itä-Suomessa. Puhdasta luontoa, rauhaa ja turvaa rakastavista venäläistaviksista.

 Jälkikäteen on helppo nähdä, että Suomessa tuotettiin täsmälaki Venäjän tarpeisiin tuoda pääomia euroalueelle. Samalla on nakerrettu hyvää tahtoneen naapurin itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta.

 Soitin lain valmistelusta vastanneelle virkamiehelle ympäristöministeriöön. Halusin tietää, oliko kyse työtapaturmasta ja vahingosta, vai toimittiinko tietoisesti.

 Kuulen, ettei ollut painetta, eikä syytä epäillä. Kaupankäynti vapautettiin, koska unionin ulkopuolelta Suomen maaperään osoitettu kiinnostus oli vähäinen. Myöskään rajavyöhykkeellä ja armeijan suoja-alueilla ei nähty lupamenettelyä tarpeelliseksi. Katsottiin, että liikkumisrajoitukset olivat riittävä tae turvallisuudelle.

 Lakia laadittiin tietolähteeni mukaan vilpittömässä mielessä Suomen parhaaksi. Valmistelu toteutettiin laajalla pohjalla, yhteistyössä oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, puolustusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Eduskunnassa laki oli läpihuutojuttu. Ei herättänyt keskustelua. Ei valiokunnassa, eikä täysistuntokäsittelyssä. Perusteellinen virkamiestyö kuitattiin nuijan nopealla kopautuksella.

 Nyt virhettä yritetään oikaista. Vireillä on kansalaisaloite kauppoja rajoittavasta laista.

 Ovikoodit voidaan ohjelmoida uudelleen ja hälytysjärjestelmät kytkeä takaisin päälle. Avaimetkin tehdä tehottomiksi. Mutta mikä on kansallinen etu tilanteessa, joka pääsi kehittymään liian pitkälle? Selviytymisstrategiana metakka tai mielistely. Pakkolunastukset vai pullakahvit Putinille?”

 

Veneet valmiudessa

Tein keväällä 2015 Iltalehteen jutun venäläisistä pikaveneistä, joita säilytetään Suomen satamissa Kotkassa, Turussa ja Helsingissä. Kalustoa ei käytetä, mutta sitä huolletaan ja pidetään lähtövalmiudessa.

Juttu tuli pöydälleni, kun satamissa liikkuneet ammattiveneilijät ihmettelivät, miksi venäläiset makuuttavat nopeakulkuisia, 20-30 metrisiä veneitään Suomen satamissa. Laskelmiemme mukaan kyseisen kokoluokan venäläisveneitä oli tuolloin kolmessa satamassa yhteensä noin kolmekymmentä.

Asiantuntijalähteiden mukaan kalusto saattoi seistä valmiudessa käyttökäskyä odottelemassa. Tarve voisi ilmaantua, mikäli tilanne Itämerellä eskaloituisi ja taistelu strategisesti tärkeästä Ahvenanmaasta alkaisi.

Venäläisillä on yhä nopea venekalusto valmiina Suomen rannikolla. Kuinka on suomalaisten laita?

Ahvenanmaan puolustus on Suomen vastuulla. Olisi siis toivottavaa, että tosipaikan tullen Suomi olisi vikkelämpi ja ennättäisi Ahvenanmaalle ennen venäläisiä. Ettei vahingossakaan kävisi kuten Krimille Ukrainassa.

Satamien venevarastot vaikuttavat samansuuntaiselta kriisivarautumiselta kuin venäläisten maa- ja kiinteistökaupat Suomen puolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta merkityksellisten, strategisten kohteiden lähialueilla.

Venäjälle Suomi on etupiiriä, jota on paalutettu koko Putinin valtakauden ajan maassa, merellä ja ilmassa. Suurvaltapolitiikkaa, josta ei ole mitään tarvetta kuiskutella.

Vaikka rauhanaikainen demilitarisointi ja sodan ajan puolueettomuus ovatkin tärkeä osa ahvenanmaalaista identiteettiä, ei identiteetin pitäisi kuitenkaan olla se sokea piste, joka estää havaitsemasta turvallisuustilanteen vakavat muutokset ja niiden mukanaan tuomat uhat omassa lähipiirissä.

Eivätkö strategisen saaren asukkaat ole lainkaan huolissaan ilmapiirin kiristymisestä ympärillään?

Ymmärrän, että aseettomuus ja itsehallinto ovat tärkeä osa ahvenanmaalaista identiteettiä. Pitäisikö saarelaisten kuitenkin jo valmiiksi pohtia, haluavatko jatkossakin kuulua länteen vai liittyä itään?

Vihapuheen ääriviivat

Vihapuhe halutaan kriminalisoida. Pääministeri puoltaa, hallitus kannattaa ja asiantuntijat komppaavat.  Matka puheista tekoihin on lyhyt, siksi sanoja on siistittävä ja kielenkäyttöä kitkettävä.

Mutta mikä on vihapuhetta? Millainen olisi lakiin kirjattavan vihapuheen määritelmä? Olisiko vihaviestin lähettäjällä merkitystä rangaistavuuteen?

Kuria kaipaavan vihapuheen ääriviivat ovat tällä hetkellä vähintäänkin hämärät. Sisältö tuntuu muuttuvan määrittelijän mukana.  Yhdelle yhtä, toiselle toista. Joillekin jo kätevä lyömäase vastakkaisen mielipiteen nujertamiseksi.

Demokratiaan olennaisesti sisältyvä sananvapaus on koetuksella, kun tehokkaasti kaikkien huulille markkinoidusta vihapuheen käsitteestä ei ole yhteistä ymmärrystä.  Vihapuhe tunnetaan terminä, mutta sen  sisältö, suunta ja liike ovat määrittelemättä jäänyttä höttöä.

Halventavat ilmaisut syntyperästä, rodusta, kulttuurista, ulkonäöstä tai terveydentilasta on helppo tunnistaa vihapuheeksi. Loukkaavuus ei liene tuolla kohtaa epäselvää.

Entä halventava puhe ammattiaan harjoittavista viranomaisista, onko kyseessä työsuhde-etu, ammatin varjopuoli vai selkeä  vihapuhe?  Syyllistyykö maahanmuuttaja vihapuheeseen, kun hän nimittelee poliisia tai rajavartijaa fasisti-siaksi? Entä toimittaja, tutkija tai poliitikko, joka nimeää joukon maahanmuutosta huolestuneita kantasuomalaisia valkoiseksi roskaväeksi?

Onko vihapuhetta vain maahanmuuttoa vastustavien kantasuomalaisten puhe maahanmuuttajista ja maahanmuuton kannattajista? Entä maahanmuuton kannattajien kärkevä ja leimaava puhe maahanmuuton vastustajista? Niistä yhteiskunnan jäsenistä, jotka eivät näe viime syksyn maahanmuuttoa voimavarana, vaan epävarmuuden, pelon ja turvattomuuden tuottajana.

Syyllistyykö ihminen vihapuheeseen,  kun hän teilaa tiukempaa rajavalvontaa vaativat maanmiehensä ykskantaan – taustoihin perehtymättä –  idiootti-rasisteiksi?

Pitäisikö vihapuheena pitää vain erilaisten ääriliikkeiden jäsenten puhetta vastapelureistaan ja vapauttaa siten kaikki ääriliikkeisiin kuulumattomat kunnioittamaan omia ja toisten mielipiteitä?

Ettei menisi lapsi pesuveden mukana. Sananvapaus siivoustyön sivutuotteena. Että annettaisiin tila ja paikka, ääni ja oikeus heillekin, joiden mielipiteet ovat räikeässä ristiriidassa omien kanssa.

Länsimaiset arvot: vapaus, veljeys ja tasa-arvo eivät toteudu ilmapiirissä, joka näkee ja havaitsee vihapuheen ainoastaan silloin, kun se tulee epämiellyttävästä suunnasta. Kuitenkin vihapuheesta kaikkein äänekkäimmin huolestuneet, kriminalisointia vaativat tahot ovat itsekin osallisia vihapuheen tuottamisessa.

Vihapuhe on moniäänistä, se pitää muistaa.  Aggressiivista kielenkäyttöä, nimittelyä ja väheksyntää sinkoilee nyt suunnasta jos toisesta, suuntaan jos toiseen.

Jotta vihapuhe voitaisiin määritellä  ja sitä kautta aidosti kitkeä, pitää tunnustaa, että kaikki olemme jollakin tavalla osallisia vihadiskurssin tuottamiseen.  Ei ole syyllisiä ja syyttömiä. On osallisia ja mahdollistajia.

Yläpuolelle asettuminen, kuulematta jättäminen, tarkoitushakuinen väärinymmärtäminen, ohikävely ja selän kääntäminen olisi syytä nekin määritellä osaksi vihapuhetta.

Vihaa tihkuvan ilmapiriin siistiminen on yhteinen asia.

Se ei kuulu heille, vaan meille. Viha ei ole ongelma noille ja niille. Se on ongelma meille kaikille.

http://blogit.iltalehti.fi/tuula-malin/2016/09/22/vihapuheen-aariviivat/

 

Paine kasvaa

”Lähtekööt sinne mistä ovat tulleetkin!”

”Jolleivat itse tajua lähteä, niin laitetaan lähtemään!”

*Vokit tuleen, jollei muu auta!”

”Kristalliyötä kohti mennään!”

Ajatuksia Suomesta, suomalaisten suusta kesällä 2016.

Maahanmuuton nostattamat kielteiset tunteet eivät ole kadonneet ilmiön hyviä puolia korostamalla.  Paine on vain kasvanut, kun arjen ongelmia on siloteltu, vähätelty ja kielletty. Etujen alleviivaus ja haittojen yliviivaus on ollut kehno kansanjohtamisen strategia.

Viha on keskuudessamme.

il-orivesi-purkutalo1-pieni

Hätämajoitusyksikkö perustettiin Orivedelle Pirkanmaalle loppuvuodesta 2015.

orivesi-delete

Kesällä 2016 majoitusyksiköstä oli jäljellä vain kivikasa.

Se epäoikeudenmukaisuuden kokemus, jonka koulutettu keskiluokka osaa kätkeä, on aivan avoimesti esillä maaseututaajamien kuppiloissa, huoltoasemien baareissa, lähiöpubeissa ja ostareiden edustoilla. Kiivaimmilla kansalaisilla kielteiset tunteet tavoittavat jo kiehumispisteen. Väkivallalla herkuttelusta on tullut yhteinen ajanviete.

Kun povataan kristalliyötä, pitäisi päättäjien vihdoin herätä kentän ääneen. Todellisuuteen kansan keskuudessa. Kieltäminen on lisännyt vastakkainasettelua ja kasvattanut vihaa. Väkivaltafantasioista on lyhyt matka sorvin ääreen.

On viimeinen hetki kohdata maahanmuuton tuottamat kielteiset tuntemukset ja niistä kumpuavat aggressiot. Yksittäistapauksiin vetoamalla katkeruus ei katoa. Katkeruus on kuultava ja siihen on tartuttava.

Poliittisen vallan vastuulla on löytää se linja, jonka kantakansa kokee oikeudenmukaiseksi. Se viisas resepti, jonka avulla kasaantunut paine puretaan hallitusti, ilman väkivaltaa tai sen uhkaa.

Moukille ääriryhmille ja sivistymättömille vastarintaihmisille naureskelu on typerin teko ikinä.  Väheksyminen on heikkoa yhteiskuntapolitiikkaa ja taitamatonta riskienhallintaa.

Nyrkkiin puristetulla kädellä ja  kansallissosialismilla ei ole lähtökohtaista yhteyttä.  Yhteys syntyy herkästi valtapoliittisessa ilmapiirissä, joka välinpitämättömästi ja lyhytnäköisesti on sivuuttanut –  ja yhä vielä sivuuttaa –  aidon kansalaiskokemuksen.

Vapaassa Suomessa ihmisillä on oltava oikeus mielipiteisiin ilman halveksuntaa. Islamilla ei voi olla erityistä suoja-asemaa yhteiskunnassa, jossa valtavirtaakin saa vapaasti kritisoida. Islamin kieltäminen ei ole rikos. Islamia on voitava taklata siinä missä kristinuskoakin. Mikäli taklaaminen ylipäätään on tarpeellista.

Poliitikot yli puoluerajojen: kuunnelkaa vihdoin vakavalla naamalla niitä suomalaisia, jotka eivät hyväksy kansanvaellusta kotikonnuilleen. Yrittäkää ymmärtää ja etsiä yhteys.

Se olisi hyväksi meille kaikille.

il-orivesi-purkutalo2-pieni
Miehet Irakista asutettiin tähän kerrostaloon Orivedellä loppuvuodesta 2015.

orivesi-kivikasa
Oriveden kaupunki purki turvapaikanhakijoiden asuinkiinteistön mielummin kuin aloitti  kotoutuksen. Pitkäaikaisasuttaminen ei houkutellut, kun toiseen vaakakuppiin laitettiin kotouttamisen hinta  ja kielteinen ilmapiiri alueella.

http://blogit.iltalehti.fi/tuula-malin/2016/08/15/paine-kasvaa/

 

Ortodoksien vaa’ankieliasema

Venäjän presidentti Vladimir Putin tupsahti suomalaisten ortodoksipyhiinvaeltajien seuraan  lenkkitamineissaan Laatokalla Konevitsan luostarisaarella muutama viikko sitten. Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Tynkkynen oli  hereillä ja otatti kuvan itsestään muikean Putinin seurassa. Nyt kirkkoherran jakama valokuva komeilee jo Ylen uutissivustolla.

Miksi kirkkoherra halusi ikuistaa kohtaamisen ja lavasti sen toistamiseen kameralle?  Miksi hän jakoi tunnelman uutiskuvana kaiken kansan katsottavaksi valtiollisen median verkkosivustolla?

Samaan genreen kuuluvaa tapahtumienkulkua todistettiin pari viikkoa sitten Valamon luostarissa Venäjän Karjalassa.

Joukko suomalaisia ortodokseja oli  pyhiinvaellusmatkalla vanhassa Valamossa. Meneillään oli luostarin pyhittäjäisien Sergein ja Hermannin muistojuhla.

Muistojuhlaa kunnioittivat vieraat Kremlistä.  Paikalle oli saapunut  itse  Venäjän presidentti. Juhlaliturgian toimitti Putinin hoviin kuuluva Moskovan ja samalla koko Venäjän patriarkka Kiril.

Presidentti  osallistui seurueineen jumalanpalvelukseen ja  sitä seuranneelle juhlaillalliselle. Illalliselle oli yllättävää kyllä kutsuttu myös joukko suomalaisia pyhiinvaeltajia.  Kuuden hengen ryhmään kuului sekalainen seurakunta Karjala-henkistä ortodoksiväkeä Pirkanmaalta. Läsnä oli muun muassa  Ylöjärven Uutisten päätoimittaja Matti Pulkkinen.

Suomalaisten pyhiinvaeltajien ja Putinin seurueen rinnalla illallisti myös joukko venäläisiä sotilaita. Kesken juhlaillallisen yksi sotilasseurueen jäsenistä nousi ylös ja piti kulmikkaan puheenvuoron. Puhe oli päätoimittaja Pulkkisen havaintojen mukaan kohdennettu suomalaisille. Andreiksi esittäytynyt sotilas oli kertonut osallistuneensa Ukrainan operaatioon Putinin pyynnöstä, ase kädessään.

Andrei lupasi vastaavia ”vihreitä miehiä”  suomalaistenkin avuksi, mikäli Suomessa niin haluttaisiin.

– Hän käytti Ukrainan tapahtumia siltana esittääkseen vahvan mielipiteensä Suomen ja Naton suhteesta. Hän ilmoitti suorasukaisesti, että hän ja hänen kaltaisensa muut ”kansan armeijan” miehet voivat tulla auttamaan suomalaisia, jos suomalaiset tuntevat tarvitsevansa ulkopuolista apua, ettei sitä tarvitse pyytää Natolta. Andrei sanoi senkin, että Suomen liittyminen Natoon merkitsisi suoraan sodan tielle astumista, eritteli Ylöjärven Uutisten päätoimittaja venäläissotilaan pitämän puheen sisältöä sanomalehti Keskisuomalaisessa heinäkuun puolivälissä.

Löysin linkin Keskisuomalaisen  julkaisemaan uutisjuttuun. Linkki toimii yhä,  sisältö on jo poistettu.

Seuraavassa uutisjuttu alkuperäisessä muodossaan.

KSML 14.7.2016

Venäjän ”kansan armeijan miehet” valmiina auttamaan Suomea Natoon liittymisen sijaan – ”Meillä on kunnon aseet”

Kotimaa 14.07.2016

Suomalaisten pyhiinvaellusmatka sai ikävän käänteen, kun Andrei-niminen sotilas piti uhkaavan puheenvuoron Valamon juhlaillallisella.

Suomalaisten matka Valamoon sai erikoisen käänteen. Kuva: Risto Aalto

Suomalaisten ortodoksien pyhiinvaellusmatka Venäjän Karjalan Käkisalmessa Vanhassa Valamossa sai pöyristyttävän käänteen tämän viikon alussa, kun maastopukuinen Andreiksi esittäytynyt sotilas ilmoitti kesken juhlaillallisen olevansa valmiina tulemaan Suomen avuksi samalla tavalla kuin Venäjän armeijan sotilaat ilman tunnuksia, ”vihreät miehet”, lähti pari vuotta sitten auttamaan Itä-Ukrainaa.

Päätoimittaja Matti Pulkkinen oli Käkisalmen kaupunkiluostarin igumeeni Fotijin kutsumana yhteensä kuuden suomalaisen ortodoksin tai Karjala-harrastajan seurueessa vanhassa Valamossa. Kyseessä oli vanhan Valamon luostarin perustajien ja pyhittäjäisien Sergein ja Hermannin muistojuhla, jossa Pulkkinen on aiemminkin ollut mukana.

Pulkkisen lisäksi seurueeseen kuuluivat muun muassa tamperelaiset Sasu Raikamo ja Sina Kujansuu.

Moskovan patriarkka Kiril toimitti juhlaliturgian

Pyhittäjäisien juhla oli erittäin vaikuttava, sillä juhlaliturgian toimitti Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kiril. Mutta juhlaillallisella tunnelma särkyi, kun 3–4 sotilaan tai sotilaalta vaikuttavan miehen seurueesta nousi Andrei esittämään puheenvuoronsa suomalaisille kutsuvieraille.

– Andrei kuvaili hyvin tarkkaan omaa ja ystäviensä toimintaa Ukrainassa. Hän kertoi, että he ovat auttaneet Ukrainaa Venäjän presidentin Vladimir Putinin pyynnöstä. Andrei sanoi, että emme ole niitä, jotka heiluttavat banderolleja, vaan meillä on kunnon aseet.

– Hän käytti Ukrainan tapahtumia siltana esittääkseen vahvan mielipiteensä Suomen ja Naton suhteesta. Hän ilmoitti suorasukaisesti, että hän ja hänen kaltaisensa muut ”kansan armeijan” miehet voivat tulla auttamaan suomalaisia, jos suomalaiset tuntevat tarvitsevansa ulkopuolista apua, ettei sitä tarvitse pyytää Natolta, Matti Pulkkinen kuvaa.

– Andrei sanoi senkin, että Suomen liittyminen Natoon merkitsisi suoraan sodan tielle astumista.

Suomaisille ahdistava kokemus

Pulkkinen sanoi, että pyhiinvaellusmatkan saama käänne oli pöyristyttävä. Raikamo puolestaan kuvasi tilannetta ahdistavaksi.

– Hyvien tapojen mukaan meidän olisi kuulunut vastata tähän puheenvuoroon, mutta en käyttänyt tätä mahdollisuutta. Päätimme lähteä tilaisuudesta hyvin pian, Pulkkinen kuvaa edelleenkin järkyttyneen oloisena.

Toimittaja: Kalle Virtapohja

—————

Miksi pirkanmaalaiset tavisortodoksit oli kutsuttu juhlaillalliselle Putinin, Moskovan patriarkan ja venäläissotilaiden kanssa?

Miksi Suomen ortodoksien pitäisi levittää ilosanomaa ”vihreistä miehistä”  Natoa veljellisempänä vaihtoehtona?

Venäjä liehittelee nyt tosissaan Suomen ortodoksiyhteisöä.

Onko kyse vastakkainasettelun provosoinnista vai haluaako Venäjä ortodokseista uskonnollispoliittiset tukijoukot omaan etupiiriinsä?

Kaipaan avointa keskustelua Suomen ortodoksien roolista Venäjän suurvaltapoliittisella pelilaudalla.  Vain yhtenäinen kansa on kykenevä vastaamaan ulkoisiin uhkiin.

http://blogit.iltalehti.fi/tuula-malin/2016/07/27/ortodoksien-vaaankieliasema/

Itsenäisyyden suloinen harha

Keskikesäinen iltapäivä Suomen presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa. Kaksi presidenttiä rinta rinnan pömpeleissään. Edessään toimittajia valtiorajan molemmin puolin.

Naapurivierailulle saapunut Putin selittää, että Natoon sitoutuneessa Suomessa taisteltaisiin viimeiseen suomalaissotilaaseen saakka Venäjää vastaan.

”Me emme sitä halua, haluatteko te?”

Kysyy Venäjän presidentti kylmän viileään tapaansa. Omahyväinen hymy viivähtää nanosekunnin etupiiriään vartioivan herran huulilla.

”Suomi on itsenäinen valtio.”

Putin taktikoi  ja tähdentää, että itsenäinen valtio päättää aina itse omista asioistaan.

Kaksoisviestintä on taitolaji. Lempeästi lausuttu uhkaus sopii Putinille. Niinistökin tyytyy tahdottoman myhäilijän rooliin samalta korkeudelta suuren johtajan rinnalla.

Mitä Vladimir Putinin vierailusta jäi kansan käteen?

Pienimuotoinen ja korkean virhemarginaalin omaava katugallup todistaa, että kovin moni valitsee kainalon mielummin kuin kuoleman.

Siirto länteen tietäisi itävieraan retoriikalla kuolemaa suomalaisille miehille. Siinä sivussa myös naisille ja lapsille. Liittoutumattomuus siivoa asettumista huolella valmisteltuun idän etupiiriin, Kremlin kainaloon.

Putinin puhe maalaa kuulijoille kokonaiskuvaa Nato-Suomesta, jossa  puhdas ja kaunis suomalainen luonto muuttuisi karuksi kuoleman kentäksi. Sotatantereeksi, jossa suurvaltojen keskinäiset voimienmittelöt  tuhoaisivat suomalaisten kodit ja kaupungit yhden toisensa jälkeen.

Itsenäisyys koukuttaa, vaikka se olisikin suloinen harha. Puolueettomuuden pumpuli, johon voimme upota ja unohtaa kalman katkuisen umpikujan, johon Suomi on sinisilmäisyyttään ajautunut.

Yksi kadunkulkijoista peruuttaa ja kysyy, onko Nato hyökkäys– vai puolustusliitto?

En osaa vastata.

Tämän vuoksi esitinkin taannoin päätösvaltaa suomalaisille sotilasjohtajille sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoille kansan sijaan.

Kansanäänestystä ohjaavat mielikuvat ja tunteet, ei täsmällinen tieto, strategia  ja riskianalyysi.

Naton kumppaneista vain Suomi ja Ruotsi on kutsuttu sotilasliiton huippukokoukseen Varsovaan tulevana viikonvaihteena. Presidentti Sauli Niinistö, ulkoministeri Timo Soini, puolustusministeri Jussi Niinistö ovat sotien jälkeisen Suomen merkittävimmän ratkaisun äärellä.

Jäämme seuraamaan.

http://blogit.iltalehti.fi/tuula-malin/2016/07/07/itsenaisyyden-suloinen-harha/